Oli synkkä ja myrskyinen yö (lainatakseni Ressua)....... No ei vainen, oikeasti oli pimeä ja kylmä ilta kun tämä blogi sai alkunsa. Viime aikoina olen enenevissä (hurja sana) määrin innostunut tästä blogi-ideasta ja vihdoin sain itseäni niskasta kiinni. Ihan ikioma blogi, iiiiks! Vielä kun joku päivä ehtisi muokkaamaan näitä sivuja ihan ikioman näköiseksi. Se täytynee kuitenkin jättää johonkin toiseen kertaan, lupasin nimittäin rakkaalle avopuolisolleni köllähtää kohta sohvalle levähtämään.

Viimeisen viikon ajan kroppani on ollut enemmän tai vähemmän huonossa hapessa, flunssaa pukkaa, flunssaa pukkaa. Pari päivää viime viikolla menikin jo sairasvapaalla kotona, mutta viikonlopun railakas biletys ei tainnut auttaa parantumista. Se on jännä juttu, miten kurkkukipu ja nuhanenä unohtuu parin drinksun jälkeen. Sunnuntaiaamuna tietenkin ääni kertoi myöhään venyneestä illasta, mutta pääasia että hauskaa oli.

Mutta nyt taidan kellahtaa oman kullan kainaloon vetäistyäni villasukat jalkaan. Mikään ei paranna tautia paremmin. Sii juu!