sunnuntai, 4. kesäkuu 2006

Long time, no see

Pitkästä aikaa sain aikaiseksi tulla vuodatukseen kirjoittelemaan. Viime aikoina elämä on ollut enemmän kuin hektistä, joten on jäänyt netissä seikkaileminen yleensä ottaenkin vähemmälle. Töissä on ollut hurja kiire ja töiden jälkeen ei juuri ole ehtinyt tai jaksanut enää koneelle istua.

Eilen illalla jätin avokin kaverinsa kanssa tänne meille ja itse vietin iltaa työkavereiden kanssa. Oli ihan mukavata, kun sai jutella naisten kanssa asiat halki, poikki ja pinoon. Tuli keskusteltua kaikista mahdollisista asioista maan ja taivaan väliltä. Tokihan työasioistakin avauduttiin välillä, mutta onneksi vähemmän. Kävimmä illan päätteeksi vielä pubissa, mutta sieltä suoraan kotiin. Ihan mukava oli käväistä, mutta pidempään en kyllä olisi jaksanut olla.

Avokki oli päässyt eilen pitkästä aikaa rumpujensa kimppuun. Avokin rummut on maanneet mökillä jo monta vuotta ja nyt ne otti käyttöönsä avokin yläasteikäinen kummipoika. Avokki on joskus aikoinaan ollut monessakin bändissä rumpalina, mutta kyllästyi keikkailuun jo kymmenen vuotta sitten. Vehkeet vietiin siinä vaiheessa mökille ja siellä ne ovat sitten keränneet pölyjä. Nyt rummut annettiin tosiaan uuden polven rumpalin käsittelyyn ja avokki oli apuna niiden kasaamisessa. Oli sitten joutessaan käynyt hakkaamassakin. Onhan avokki aina välillä käynyt taitoa ylläpitääkseen kokeilemassa kaverin rumpuja, mutta nyt oli oikein ajan kanssa rummutellut.

Juuri tässä laskeskelin, että kesälomaan on vielä 5 viikkoa. Onneks työaikani muuttuivat joku aika sitten niin, että iltavuorot kestävät enää klo 21 saakka ja iltavuoroja on entistä vähemmän. Tämähän tarkoittaa sitä, että pääsen nauttimaan kesästä aiempia vuosia enemmän. Se vähän harmittaa, että en asu enää omakotitalossa, koska ennen pääsi joka päivä pihalle ottamaan aurinkoa. Nyt pitää istua läkähdyttävän kuumalla parvekkeella, että saisi väriä pintaansa. :)

Onneksi paras kaveri muutti uuteen kotiinsa ja olenkin pelotellut, että saavun jokaisena kauniina kesäpäivänä lellottelemaan heidän pihalleen. Ei kuulemma haittaa... :)

Jahas, taidanpa alkaa tekemään chili con carnea, vaikka avokki siitä ei juuri välitäkään. Oli äsken niin kärttyisä otus tuolla makuuhuoneessa, että saa nyt sitten tuntea nahoissaan... :) Tokihan tässä on parina päivänä syöty liiankin hyvin, perjantainakin tein kermaperunoita lehtipihvien kera... Kevyttä! :) Nyt pistetään vyötä tiukemmalle!

tiistai, 9. toukokuu 2006

Tiistai

Onpas ollut hieno ja lämmin sää tässä viime päivinä. Tänään alkoi kuitenkin jo näillä leveysasteilla viilentyä ja pyöräily töihin ilman hanskoja ei enää ollutkaan kivaa. Noh, onneksi nyt päivän mittaan on taas aurinko alkanut pilkahtelemaan, niin paluumatkalla paleltumisvaaroja ei enää luultavasti olekaan.

Viikonloppuna olimme avokin kanssa reippaita. Lauantaina heräsimme ennen kahdeksaa ja aloimme tekemään kevätsiivousta. Kämppä tuli siivottua lattiasta kattoon ja sitten avokki sai kuningasidean. Kävimme ostamassa uuden sängyn!!! Tähän asti olemme kituuttaneet 120 cm leveässä sängyssä ja nyt tilaa on 40 senttiä lisää. LUKSUSTA! Unet onkin maistuneet parina yönä erityisen hyvältä.

Lauantai-iltana palkitsimme itsemme saunalla sekä rrrromanttisella ravintolaillallisella. Mies sai himoitsemansa pihvin ja minä valkosipulikanaa. Nam! (Valkosipulikanan jälkeen kyllä luultavasti tuoksuin ihan joltain muulta kuin romanttiselta.) Kävimme vielä pubin puolellakin moikkaamassa tuttuja. Yllättävän paljon siellä kamuja löytyikin, vaikka suurinosa olikin jo edellisenä iltana testanneet paikallisen yöelämän. Partyanimaaleja kaikki tyynni.

Jahas, taidanpa tästä painua hetkeksi töihin ja sen jälkeen palaveeraamaan. Töissä on kivaa!

keskiviikko, 3. toukokuu 2006

Stroganoff

Ai niin, täytyy vielä se sanoa, että löysimme vihdoin "kokoliharuuan", jota minäkin voin syödä irvistelemättä. Jauheliharuuat menettelee, mutta pihvit sun muut lihat ovat olleet aina mulle vaikeita syötäviä. Eilen tekemäni stroganoff vei kuitenkin kielen sekä minulta että avokilta. Hyvä minä!

 

keskiviikko, 3. toukokuu 2006

Ryminää...

Vappu on onnellisesti ohitse, hienoa! Saimme avokin kanssa kutsun saunomaan ja syömään kavereiden uuteen kotiin ja mielellämme otimme kutsun vastaan. Hauskaa bileissä olikin, tuli rymyttyä oikein urakalla.

Lauantai-iltana ehdin kuitenkin rymytä ihan muuten vain, en kuitenkaan alkoholista johtuen. Tulin kylppäristä märin jaloin eteisen parketille ja sillä siunaaman sekunnilla havaitsinkin olevani pötköllään pitkin lattioita. Avokki sanoi, että jalat vaan vilahti ilmassa kun emäntä lähti. Nyt jalat onkin sen näköiset, että on tullut otettua kosketusta parkettiin. Polvessa on kunnon patti ja kukervankellervänvihervänsinervä mustelma. Mustelma löytyy myös jokaisen varpaani juuresta (en kyllä ymmärrä miksi) ja jalkapöydästä. Lisäksi lihakset on niin kipeät, että käveleminen on tehnyt tiukkaa muutaman päivän.

Kaikesta parasta oli kuitenkin avokin ilme tullessaan "pelastamaan" minua. Itse olin hiukan hysteerisissä tunnelmissa, itkin kipua ja nauron tilanteen koomillisuudelle. Avokki luuli aluksi, että olin pyörtynyt ja ilmeensä oli kovin huolehtivainen. Sitten kun mies huomasi minun nauravan, alkoi hänkin nauraa, mutta kun tajusi, että itken niin takaisin tuli huolehtivainen ilme. Sitten kun avokki tajusi, että itken ja nauran yhtäaikaa, oli hämmennys kasvoilla valtaisa. Hankala selittää näin jälkikäteen, mutta kertakaikkisen hauskaa katseltavaa oli hän. Sen mitä nyt omilta tuskiltani kykenin katselemaan. :)

Avokin mielestä lienee ollut näkemisen arvoista myös se, että olin ns. ilkinmolkin eli eevan asussa kaatuessani. :)

Voi ei, töitä täytyisi jatkaa. Se on kyllä ihanaa. Not.

 

maanantai, 24. huhtikuu 2006

Kuulumiset

Jahas, niinhän se taas reilu viikko vierähti ennen ku tänne taas päästiin kirjoittelemaan. Jostain syystä aika vaan tuntuu vierähtävän niin nopeasti, että nettiin ei yksinkertaisesti ehdi.

Tänään olen sairasvapaalla. Eilen illalla alkoi mahtava mahakipu, eikä tunnu hellittävän millään. Tiedä sitten onko tämä vatsatautia vai liittyykö enemmänkin naistenvaivoihin. Joka tapauksessa, inhottava olotila. En ole tänään uskaltanut syödä kuin kaurapuuroa, pitää illemmalla katsoa että mitä voisi syödä. Pakkohan sitä vissiin on kuitenkin jotain syödä, ettei ihan näivety...

Viikonloppu sujahti vikkelään. Perjantaina vietettiin avokin kanssa romantic candle light - dinner. Minä tein perunamuussin ja avokki väsäsi hirvikäristystä. Ihan hyvää tuli ja kaikki syötiin. Sitten katsottiin illan leffa ja rapsuteltiin toisiamma. Mukavata!

Lauantaina kävimme avokin veljen kanssa katsomassa paikkakunnan yöelämää. Hauskaa oli tuolloinkin. Väkeä oli liikkeellä runsain mitoin, johtuen paikkakunnalla järjestetystä hyväntekeväisyystapahtumasta. Vanhoja tuttuja ja työkavereita riitti jutteluseuraksi koko illan ajan.

Sunnuntaina sitten eräät kärsivät krapulasta ja väsymyksestä. Itse nukuin viisi tuntia ja pärjäsin oikein hyvin koko päivän. Vietettiin laatuaikaa parhaan kamun kanssa, käytiin syömässä tyttöjen kesken ja shoppailtiin marketissa. Ostin itselleni ruusuja, kun kukaan muu ei niitä näytä koskaan ostavan. :) Kotona odotti sitten väsynyt mies. Onneksi meillä ei ollut tilanne niin paha kun kamun luona. Hänen miehensä ei ollut päivän aikana herännyt kertaakaan, vaan oli nukkunut 24 tuntia putkeen. Vissiin vähän univelkaa.

Taidanpa tästä painua tuonne sängynpohjalle makoilemaan ja lepäilemään. Vatsakivun takia jäi nuo yöunet kovin vähäisiksi... Zzzzzz.....