Lauantaiaamuni alkoi jostain syystä herätyskellon soitolla. Maailman ärsyttävin ääni, varsinkin silloin kun itse saisi nukkua niin pitkään kun huvittaa. Avokkia kannustaakseni kuitenkin nousin ylös ja aloin tiskaamaan kun en parempaakaan tekemistä keksinyt.

Harmittaa vähän kun ennen avokin töihinlähtöä annoin vähän palautetta hänen iltasuunnitelmistaan. Jotenkin minua ei vaan viehätä kovin paljon ajatus siitä, että hän on lähdössä baariin kun itse joudun seuraavana aamuna heräämään aikaisin töihin. Ja kun yhteiset vapaat on näyttäisi olevan vähissä seuraavien viikkojen aikana, niin olisihan se nyt mukava olla yhdessä ne illat kun mahdollista on.

Jotenkin minusta tuntuu, että en voi voittaa tässä asiassa. Minua ahdistaa, jos avokki lähtee baariin. Minua ahdistaa myös, jos joudun esittämään asiasta vastalauseen, koska tiedän että sen jälkeen avokkini on ahdistunut. Melkoinen kierre. Rinnan päällä on koko ajan sellainen ahdistusmöykky, joka lähtee pois vasta kun tilanteesta on selvitty.

No joo, täytyy toivoa että avokki olisi työpäivän jälkeen niin väsynyt, että tyytyy saunaan, pariin saunakaljaan, pitsaan ja monty pythoniin. Eikös siinä olisi ihan riittävästi ??