Eilen illalla jätin avokin kaverinsa kanssa tänne meille ja itse vietin iltaa työkavereiden kanssa. Oli ihan mukavata, kun sai jutella naisten kanssa asiat halki, poikki ja pinoon. Tuli keskusteltua kaikista mahdollisista asioista maan ja taivaan väliltä. Tokihan työasioistakin avauduttiin välillä, mutta onneksi vähemmän. Kävimmä illan päätteeksi vielä pubissa, mutta sieltä suoraan kotiin. Ihan mukava oli käväistä, mutta pidempään en kyllä olisi jaksanut olla.

Avokki oli päässyt eilen pitkästä aikaa rumpujensa kimppuun. Avokin rummut on maanneet mökillä jo monta vuotta ja nyt ne otti käyttöönsä avokin yläasteikäinen kummipoika. Avokki on joskus aikoinaan ollut monessakin bändissä rumpalina, mutta kyllästyi keikkailuun jo kymmenen vuotta sitten. Vehkeet vietiin siinä vaiheessa mökille ja siellä ne ovat sitten keränneet pölyjä. Nyt rummut annettiin tosiaan uuden polven rumpalin käsittelyyn ja avokki oli apuna niiden kasaamisessa. Oli sitten joutessaan käynyt hakkaamassakin. Onhan avokki aina välillä käynyt taitoa ylläpitääkseen kokeilemassa kaverin rumpuja, mutta nyt oli oikein ajan kanssa rummutellut.

Juuri tässä laskeskelin, että kesälomaan on vielä 5 viikkoa. Onneks työaikani muuttuivat joku aika sitten niin, että iltavuorot kestävät enää klo 21 saakka ja iltavuoroja on entistä vähemmän. Tämähän tarkoittaa sitä, että pääsen nauttimaan kesästä aiempia vuosia enemmän. Se vähän harmittaa, että en asu enää omakotitalossa, koska ennen pääsi joka päivä pihalle ottamaan aurinkoa. Nyt pitää istua läkähdyttävän kuumalla parvekkeella, että saisi väriä pintaansa. :)

Onneksi paras kaveri muutti uuteen kotiinsa ja olenkin pelotellut, että saavun jokaisena kauniina kesäpäivänä lellottelemaan heidän pihalleen. Ei kuulemma haittaa... :)

Jahas, taidanpa alkaa tekemään chili con carnea, vaikka avokki siitä ei juuri välitäkään. Oli äsken niin kärttyisä otus tuolla makuuhuoneessa, että saa nyt sitten tuntea nahoissaan... :) Tokihan tässä on parina päivänä syöty liiankin hyvin, perjantainakin tein kermaperunoita lehtipihvien kera... Kevyttä! :) Nyt pistetään vyötä tiukemmalle!

Viikonloppuna olimme avokin kanssa reippaita. Lauantaina heräsimme ennen kahdeksaa ja aloimme tekemään kevätsiivousta. Kämppä tuli siivottua lattiasta kattoon ja sitten avokki sai kuningasidean. Kävimme ostamassa uuden sängyn!!! Tähän asti olemme kituuttaneet 120 cm leveässä sängyssä ja nyt tilaa on 40 senttiä lisää. LUKSUSTA! Unet onkin maistuneet parina yönä erityisen hyvältä.

Lauantai-iltana palkitsimme itsemme saunalla sekä rrrromanttisella ravintolaillallisella. Mies sai himoitsemansa pihvin ja minä valkosipulikanaa. Nam! (Valkosipulikanan jälkeen kyllä luultavasti tuoksuin ihan joltain muulta kuin romanttiselta.) Kävimme vielä pubin puolellakin moikkaamassa tuttuja. Yllättävän paljon siellä kamuja löytyikin, vaikka suurinosa olikin jo edellisenä iltana testanneet paikallisen yöelämän. Partyanimaaleja kaikki tyynni.

Jahas, taidanpa tästä painua hetkeksi töihin ja sen jälkeen palaveeraamaan. Töissä on kivaa!

Lauantai-iltana ehdin kuitenkin rymytä ihan muuten vain, en kuitenkaan alkoholista johtuen. Tulin kylppäristä märin jaloin eteisen parketille ja sillä siunaaman sekunnilla havaitsinkin olevani pötköllään pitkin lattioita. Avokki sanoi, että jalat vaan vilahti ilmassa kun emäntä lähti. Nyt jalat onkin sen näköiset, että on tullut otettua kosketusta parkettiin. Polvessa on kunnon patti ja kukervankellervänvihervänsinervä mustelma. Mustelma löytyy myös jokaisen varpaani juuresta (en kyllä ymmärrä miksi) ja jalkapöydästä. Lisäksi lihakset on niin kipeät, että käveleminen on tehnyt tiukkaa muutaman päivän.

Kaikesta parasta oli kuitenkin avokin ilme tullessaan "pelastamaan" minua. Itse olin hiukan hysteerisissä tunnelmissa, itkin kipua ja nauron tilanteen koomillisuudelle. Avokki luuli aluksi, että olin pyörtynyt ja ilmeensä oli kovin huolehtivainen. Sitten kun mies huomasi minun nauravan, alkoi hänkin nauraa, mutta kun tajusi, että itken niin takaisin tuli huolehtivainen ilme. Sitten kun avokki tajusi, että itken ja nauran yhtäaikaa, oli hämmennys kasvoilla valtaisa. Hankala selittää näin jälkikäteen, mutta kertakaikkisen hauskaa katseltavaa oli hän. Sen mitä nyt omilta tuskiltani kykenin katselemaan. :)

Avokin mielestä lienee ollut näkemisen arvoista myös se, että olin ns. ilkinmolkin eli eevan asussa kaatuessani. :)

Voi ei, töitä täytyisi jatkaa. Se on kyllä ihanaa. Not.

Tänään olen sairasvapaalla. Eilen illalla alkoi mahtava mahakipu, eikä tunnu hellittävän millään. Tiedä sitten onko tämä vatsatautia vai liittyykö enemmänkin naistenvaivoihin. Joka tapauksessa, inhottava olotila. En ole tänään uskaltanut syödä kuin kaurapuuroa, pitää illemmalla katsoa että mitä voisi syödä. Pakkohan sitä vissiin on kuitenkin jotain syödä, ettei ihan näivety...

Viikonloppu sujahti vikkelään. Perjantaina vietettiin avokin kanssa romantic candle light - dinner. Minä tein perunamuussin ja avokki väsäsi hirvikäristystä. Ihan hyvää tuli ja kaikki syötiin. Sitten katsottiin illan leffa ja rapsuteltiin toisiamma. Mukavata!

Lauantaina kävimme avokin veljen kanssa katsomassa paikkakunnan yöelämää. Hauskaa oli tuolloinkin. Väkeä oli liikkeellä runsain mitoin, johtuen paikkakunnalla järjestetystä hyväntekeväisyystapahtumasta. Vanhoja tuttuja ja työkavereita riitti jutteluseuraksi koko illan ajan.

Sunnuntaina sitten eräät kärsivät krapulasta ja väsymyksestä. Itse nukuin viisi tuntia ja pärjäsin oikein hyvin koko päivän. Vietettiin laatuaikaa parhaan kamun kanssa, käytiin syömässä tyttöjen kesken ja shoppailtiin marketissa. Ostin itselleni ruusuja, kun kukaan muu ei niitä näytä koskaan ostavan. :) Kotona odotti sitten väsynyt mies. Onneksi meillä ei ollut tilanne niin paha kun kamun luona. Hänen miehensä ei ollut päivän aikana herännyt kertaakaan, vaan oli nukkunut 24 tuntia putkeen. Vissiin vähän univelkaa.

Taidanpa tästä painua tuonne sängynpohjalle makoilemaan ja lepäilemään. Vatsakivun takia jäi nuo yöunet kovin vähäisiksi... Zzzzzz.....

Viime viikolla työt alkoi joka päivä seitsemältä, joten yöunet on jääneet ikävä kyllä liian vähäisiksi. Eihän sitä osaa mennä nukkumaan ajoissa vaikka tietääkin että aamulla on aikainen herätys. Paitsi keskiviikkoiltana sammuin kuin saunalyhty. Köllähdin sohvalle ja aloin katsomaan CSI New Yorkia, mutta en nähnyt ohjelmasta edes alkutekstejä. Jakson päätyttyä heräsin, vaihdoin yövaatteet ja painuin pehkuihin.

Eilen illalla olimma taas tansseissa. Jo toisen kerran kuukauden sisään! (Jokin on vialla, sanoi eräs ystäväni...) :) Mutta hauskaa oli! Kävimmä avokin kanssa kokeilemassa parit humpat, mutta ilmeisesti me tarvitsemme isomman tanssilattian.... Mulla ahdistaa kun tanssilattia on niin täynnä, että koko ajan jonkun kyynärpää on kylkiluitten välissä tai korvassa. Ja kun tanssitaito meillä molemmilla on mitä on, niin tulimme siihen tulokseen että tanssikursseille on päästävä. Avokilla tuntuu olevan kaksi vasenta jalkaa, jotka molemmat vuorotellen astuvat minun varpaille. Minä taas olen niin pitkä, että kun koulussa tansseja harjoiteltiin, olin aina pojan roolissa ja sen takia sitten nykyäänkin alan vängällä viemään... :)

Puhelin piippaa tasaiseen tahtiin, monet tuttavat ovat tulleet tänne pääsiäisen viettoon. Onneksi tässä on nyt monta päivää aikaa tapailla tuttuja ja kertailla kuulumisia. Eilen törmäsin kaupassa vanhaan opiskelukaveriin, jota en ole nähnyt kolmeen vuoteen. Tänään on tulossa kylään yksi parhaista ystävistä, jota näen aivan liian harvoin välimatkan takia. Onneksi tämä kamu ei hämmenny vaikka yöpaidassani täällä hyppelenkin. :)

Jahas, pitänee alkaa pitsaa tekemään, että vieraskin saa ruokaa. Myös avokin veli on ilmestynyt paikkakunnalle, joten saattaapi sekin tulla jakamaan pöydän antimet...

Hyvää Pitkäperjantaita!

Noh, täällä sitä ollaan yksin kotona ripsivärit levinneenä poskille... En ymmärrä miksi tämän parisuhteilun pitää olla näin vaikeaa välillä. Vielä eilen mietin ääneen kuinka avomiehestä voisi joku päivä tulla jopa aviomies. Tänään sitten ollaankin taas selkä selkää vasten ja kiistellään maailman typerimmistä asioista.

No joo, taidan pedata herralle sängyn sohvalle pariksi yöksi, joskohan tuo tuosta tokenisi. Ei tipu pojalle pottuvoita, sanos vanha kansa. No joo, taidan käydä nassupesulla ja kömpiä sängyn pohjalle kirjaa lukemaan. Unihan minulla tunnetusti ei tule ennen kuin kaikki perheenjäsenet ovat omalla paikallaan kotona. Hohhoijaa...

Viime viikonloppu oli railakas. Vietimme kamun kolmekymppisiä vanhempieni mökillä. Illan mittaan syntyi myrsky vesilasissa, jonka seurauksena hajosi kaksi paikallista rokkibändiä. Kyllä meikäläiset osaa juhlia! Onneksi bileet on ohi ja rauha alkaa vähitellen laskeutua maahan. Rumpali kylläkin on edelleen masentunut eikä halua jutella kenenkään kanssa. Noh, toivomme että aika parantaa haavat.

Oma kultakin palasi kotiin reissuiltansa viime viikonloppuna. Mukavaa... :) Yllättävän hyvin sitä taas viihtyy yhdessä. Tämän iltainen työvuoro ahdistaa suunnattomasti siinä mielessä, että siihen mennessä kun itse pääsen töistä, on mies ehtinyt tuhota ainakin yhden sixpackin. Ois ollu mukava olla kotosalla ja rentoutua, kun viime päivät olen liidellyt paikasta toiseen. Noh, taidan itse jäädä kotiin nukkumaan, jos avokki päättää lähteä kavereitaan tapaamaan ulos. Pitäähän niilläki olla laatuaikaa keskenään. :)

Itse sovin laatuaikaa oman kamuni kanssa huomiseksi. Saas nähdä mitä keksitään. Mutta nyt lähden kuivaamaan hiuksia ja tekemään miehelle ruuan valmiiksi. Saapi lämmitellä töistä tullessaan makaroonimössöä! Gourmet-ruokalaji, nam... :)

Hyvää viikonloppua!

Tietenkin saattaa olla, että käyn ylikierroksilla kaiken hässäkän takia. Töissä pitää käydä ja siinä samalla vasemmalla kädellä järjestellä huomiseksi yllätyssynttäreitä kaverille. Kaiken hyvän lisäksi samainen kaveri muuttaa tänään uuteen kotiin, joten muuttoapunakin pitäisi olla. Tänä aamuna kun heräsin, oli ensimmäinen ajatus mielessä: "kakkulapio". Olemma menossa porukalla juhlimaan synttäreitä lauantaina vanhempieni mökille ja tokihan mieleen sitten aamuyöstä viiden aikaan putkahti, että kakkulapio pitää ottaa mukaan. Ja ajatus oli jopa niin häiritsevä, että uni ei enää sen jälkeen tullut simmuun...

Eilisilta meni kinkkukiusauksia väsäten. Sinälleen ei mikään kummoinen homma, mutta kun vuokia oli neljä ja uuneja vain yksi. Ja vuoat sen verran isoja, että sopivat uuniin vain yksi kerrallaa. (Ei, minulla ei ole kiertoilmauunia.) Siinä sitä sitten odoteltiin, että milloin saa seuraavan annoksen tunkea uuniin. Noh, ehdinpäs eilen käydä ihan kylpyammeessa lillumassa ensimmäistä kertaa kahteen viikkoon. On se niin ihanaa... Samoiten jalkahoito ja manikyyri tuli tehtyä, kotikutoiset sellaiset siis.

Tänään on myös hieno päivä siinä mielessä, että mies palaa reissuiltansa. Kaksi viikkoa on mennyt yllättävän äkkiä, mutta onpa tuo jo ikäväkin ehtinyt tulla. Mukavaa, tänään pääsee oman kullan kainaloon nukkumaan... <huokaus> :)

Ja tokihan yksi päivän kohokohta on se, että meidän ihana tietokonekin palaa kotiin avokin mukana... Tarkoittanee siis myös sitä, että ehdin taas paremmin koneen äärelle kirjoittelemaan vuodatuksia. Jipii!

Hyvää viikonloppua!

Tosiaan, nyt on siis neljäs päivä ilman avokkia. Kummallinen fiilis. Välillä olen oikein tyytyväinen kun saan valloittaa sängyn yksin, päättää itse telkkarikanavan, syödä kasvisruokaa ja jättää vaatteeni lattialle myttyyn. Välillä taas, mitä mielenkiintoisimmissa tilanteissa, iskee kauhea ikävänmyllerrys rintaan ja kyynelkin tipahtaa poskelle. Äskenkin piti kesken töiden lähteä soittamaan rakkaalle puhelu vain kertoakseni, että soitan kymmenen jälkeen ja että mulla haluttaa pussailla. :)

Tiedossa olisi vielä 8 päivää erossa. Onneksi puhelimet on keksitty. Puhelinlasku onkin tässä muutaman päivän aikana kasvanut kunnioitettavasti, toivottavasti työnantaja ei huomaa... :) Mielenkiinnolla odotan viikonloppua yksin. Aion kerrankin hemmotella itseäni. Lauantaina tulee paras-kamu iltaa istumaan, katsomme leffaa, saunomme, syömme ja juomme. Tarkoitus ois tehdä kasvohoitoja, jalkahoitoja jne. Ihanaa...

Mielenkiinnolla odotan myös mitä avokki keksii itselleen tekemistä viikonlopuksi, kun minä en ole vahtimassa... :) Noh, toivotaan että tällä kertaa ei polta pitsaa tahi muuta ruokalajia paistamalla sitä uunissa 8 tuntia. (Niistä hajuhaitoista kärsitään edelleen kotona, nääs.)

Saa nähdä milloin ehdin seuraavan kerran tänne kirjoittelemaan, mutta teen parhaani. Ihan oman pääni tähden. Hyvää viikonloppua, jos en enää ehdi kirjoittelemaan!

PS. Aaaargh, mun päässä soi "myrskyn jälkeen on poutasää...." Koko ajan. Eikä mitään muuta kuin tuo kyseinen lauseen pätkä. Housut pois ja hoitoon.